6. luku, Hyvää joulua!

Kia

Joulu lähestyy, joten viimeisiä juttuja järkkäillään Villa Harperissa. Kinkku on jo hyvissä ajoin laitettu uuniin, kärsimättömiä kun ollaan. Koko talon aikuisväki on kerääntynyt keittiöön vesi kielellä haistelemaan kinkkua.

-Jättäkääpäs nyt se rauhaan, annetaan kinkun jäähtyä. Lauantaina saatte herkutella, Rozalind toruu.

 Myöhemmin iltapäivällä Rosanna ja Rianna istuvat kaakaolla keskenään.
-Pitäisiköhän meidän mennä tapaamaan uusia naapureitamme? Talosta on tänäänkin kuulunut kovaa pauketta ja rekka on käynyt talon edessä ainakin kolme kertaa, Ria tuumii.
-Hmm, no käydään vain, Rosa empii mutta myöntyy sitten.

 Tytöt pimpottavat ovea, ja hetken kuluttua ovi aukeaa.
-Krhmm, hei, olemme Rianna ja Rosanna tuosta naapurista. Halusimme tulla toivottamaan teidät tervetulleeksi naapurustoon, tytöt hymyilevät.
-Voi, kiitos, tulkaahan toki kahville. Olen juuri leiponut, nainen hymyilee säteilevästi takaisin.

 Rianna ja Rosanna astuvat sisään, ja kävelevät naisen perässä portaikkoon, mutta Rosa ei malta olla kurkistamatta vessaan. Joka paikassa valtaa kaaos, mutta muutosta huolimatta tavaroilla on aivan epämääräinen järjestys. Lopulta Rosa nousee muiden perässä ylös kotoisalle tuoksuvaan keittiöön.

 -Lea, saanko kysyä, onko huoneissa muuton takia näin... sotkuista, vai.. Rosa ihmettelee.
-No tuota.. Kun tässä on sellainen pulma, etten osaa ollenkaan sisustaa. Jack ei tiedä sitä, enkä kehtaa paljastaakkaan sitä...

 Rosalla välähtää mielessään..
-Kun mietin tässä sellaista juttua... Siis kun olen lähdössa opiskelemaan, mutta olen empinyt sen lähdön kanssa kun minulla on sellainen pieni tyttö hoidettavana..Mietin vain, että kun olen hakemassa sisustuslinjalle, niin voisinko mahdollisesti avustaa sinua täällä? Talossa on toki työtä ja paljon, mutta ainakin pystyisin keskittymään Natalieen enemmän.. Rosa empii ja saa sanotuksi lopulta.

Lea miettii hetken.
-Se... Voisi olla mainio idea! Pelastuisin täysin tältä katastrofilta, ja uskon että olet hyvin paljon parempi sisustaja kuin minä!














Rauhaisaa joulun odotusta, Toivoo Kia :)


Maria ja Markus  joivat lämmintä glögiä sohvalla.Markuksella oli käsi Marian olalla ja joululaulut soivat taustalla hiljaa Liisan nukkuessa."IHanaa kun huomenna on jo joulu"MAria tuumi hiljaisuuden keskellä."Nii-i...mahtavaa viettää aikaa perheen kesken"Markus lisäsi vaimonsa perään.Kumpikin hörppäsi hieman höyryävää juomaa.Joululaulu vaihtui seuraavaan ja joulukuusen kynttilät loistivat kauniisti.
PIan oven takaa kuului kolinaa ja Maria säikähti."Mitä ihmettä?!"hän kummasteli.Liisa astui olohuoneeseen hieroen silmiään."En saa unta!"hän valiti roikuttaen pupu pehmoleluaan toisessa kädessään."Tulehan tänne"Markus naurahti ja taputti paikkaa hänen ja naisen välissä.Pikku tyttö kömpi isänsä näyttämään paikkaan huokaisten hiljaa.MArkus ja Maria muistelivat kuinka itsekkin olivat aina niin jännittyneitä viimeisenä yönä jouluun...
 MAria oli alkaniut kertoa tarinaa parista tontusta Liisalle ja nyt liisa nukkui vihdoin.MArkus lähti kantamaan tyttöä omaan sänkyynsä.NAinen vain hörppäsi glögiään ja hiljaa hyräili joululauluja onnellisena.Oli se joulu niin kaunista ja suloista aikaa.

Ihanaa joulua kaikille tpoivottaa Dina :D

(anteeksi kirjoitusvirheet:kone sekoili ja halusin saada tämän kirjotettua ennen kuin tämä alkaisi taas temppuileen:P)

5. luku

Kuukausia oli kulunut ja väki Wanhaan Pajuunki oli palannut lomaltaan.Elämä kulki normaaliin tapaansa.Joulu oli ovella ja kaikki nautti.Markuskin lähti pienelle aamupäivä kävelylle kauniiseen pakkasilmaan.
Siellä hän huomasi vanhassa naapuritalossa liikettä ja pauketta.Talo oli iso, eikä siinä ollut ollut elämää aikoihin,Green Roseksi sitä kutsuttiin.Markus ei tiennyt mitä tehdä, joten hän palasi ripeästi kotiin ja sisäänpäästyään juoksi portaat ylös keittiöön.
Keittiössä oli lämmin ja tuoksui ihanalle.Amalia ja Maria olivat leipomassa kaikkea hyvää joulua varten.He hieman yllättyivät, kun mies tuli hengästyneenä paikalle."Mitä on tapahtunut?"Amalia kysyi kääntyen miestä kohti säikähtänyt ilme kasvoillaan."Ei mitään kummempaa..."Markus aloitti ja kertoi kaiken mitä oli itsekkin nähnyt ja kuullut."...sieltä kuului ääniä ja sahausta.Varmaan joku hullu asuu siellä!"hän kertoi.
Naiset leipovat ja kuuntelivat tarinaa siinä samalla.Kertomuksen loputtua, he kumpikin nauroivat iloisesti."Siellä tuskin asuu kukaan hullu.Jos olisit eilen yhtäänkään kuunnellut minua päivällisen aikana, tietäisit että taloa remontoidaan uusia asukkaita varten"Maria kertoi siihen väliin ja pyyhki kätensä essuun."Eiköhän laiteta pullat uuniin..."hän lisäsi pian hymyillen henkäisten hiljaa.

Tarinani hyppäsi hieman, mutta tämän blogin päivittäminenkin on jäänyt hieman...Mutta tälläistä tälllä kertaa minulta(Dinalta) Hauskaa joulun odotusta! :)

Joulutohinat ovat alkaneet myös  Villa Harperissa. Koko talon väki on osallistunut joulun valmisteluihin ja siivoamiseen, enemmän tai vähemmän. Sillä välin kun pikkuväki nukkuu, vanhemmat pyyhkivät pölyjä ja samalla järjestelevät taloa uusiksi.

 Ria vaihtaa lakanoita...

 Rosa pyyhkii pölyjä....

 Rozalind siivoaa linnun häkkiä...

Ja Mikael pesee lattiaa kasipelillä....












Seuraava tavoite olisi tosiaan ENNEN joulua saada uusi postaus ulos! :D
Rauhallista joulun odotusta, toivoen:

4. Luku

Rozalind lukee olohuoneessa lehteä. Kaikkialla on rauhallista, Mikael istuu koneella huoneessaan, Rosanna vahtii pikkusia ja Rianna kirjoittaa esseetään alakerrassa.
Pian Rianna kuitenkin ilmestyy olkkariin.

 ''Tohon taloon on kuulemma jo muutettu'', Rianna sanoo Rozalindille. Roz hymähtää, ja jatkaa lukemistaan.
''Olisi kiva käydä tervehtimässä uusia naapureita'', Rianna sanoo vetoavasti. Roz hymähtää uudestaan, ja Rianna tuhahtaa. Hän kävelee ylös etsiäkseen Rosannan.

 ''Hei Rose, lähdetkö tapaamaan uusia naapureita?'' Rianna kurkistaa ullakolle, jossa Rosanna katselee Rozin siskontyttöä, Annieta.
''Hmm, no mennään vaan. Pitäisikö viedä jotain herkkua?'' Rose myöntyy, ja nostaa Annien syliinsä.
''Njää, ei viedä'', Rianna mutisee. Rose laskee Annien pinnasänkyyn. Pikkutyttö hieroi silmiään haukotellen, ja painoi päänsä tyynyyn. Michelle oli jo makoilemassa sängyssään, päiväunet pian silmissä.

 Tytöt kapusivat alas, ja suunnistivat viereisen talon ovelle. Ikkunoista ei näkynyt valoa, eikä eteisessä ollut kuin pienen pieni ikkuna.
''Hei, ovi on auki!'' Rianna huudahtaa.
''Huhuu?!'' tytöt huhuilevat. Eteinen oli tyhjä, vain oikean nurkan katossa oli neliön muotoinen aukko.
''Vau.. Hissi'', Rose sanoo huokaillen.
''Tuolla on varmaankin vessa'', Rianna arvuuttelee, ja kurkkaa viereiseen huoneeseen.
''Meidän pitää mennä ylös'', hän jatkaa, mutta Rose pudistelee päätään.
''Eikä pidä! Lähdetään pois, täällä ei ole ketään..''

''Eikä mennä!'' Rianna huudahtaa. Rose empii hetken, ja osoittaa sitten katossa olevaa reikää. Hissi on ullakolla, eli siellä on sitten omistaja.
''Nosta sitten minut tuonne'', Rose komentaa.
''Ja pah...'' Rianna tuhahtaa, mutta uhrautuu silti.
Rose kapuaan Riannan olkapäille seisomaan, ja kurkottaa katonreunaan.
''Sain kiinni!'' Rose kuiskaa ja hypähtää hellästi vasten reunaa. Hän kapuaa ylös.

''Rose! Nosta minut ylös!'' Rianna tiuskii reunalta hiljaa.
''Ei täällä ole mitään. Mennään pois'', Rose sanoo, ja kävelee takaisin Riannan luo. Rianna luo Roseen murhaavan ilmeen.

 He palaavat takaisin kotiin. Rose menee juttelemaan koneelle ystävänsä kanssa, kun Rianna menee katsomaan omaa vauvaansa.

Ylhäällä Roz kokeilee uutta keittiötään, josta on juuri pyyhitty viimeisetkin remonttipölyt. Hän yrittää tulkita ranskankielistä keitto-ohjetta herkulliselle kalakeitolle....









Tälläinen minulta :)) Jatkuu ensi numerossa ;)
Kia
__________________________________________________________________________

Dinsku:


Aamu alkoi jo kukostaa ja Sweet Little Cottagen perhe alkoi heräillä talossa.Keittiöstä leijui ihanan pullan tuoksu ja se saikin Markuksen nousemaan nopeasti sängystä.Hän tallusteli portaat ylös yökkärit päällä."Huomenta kulta!"Maria tervehtii nähdessään miehensä.Perheen pienokaiset nukkuivat vielä,ei ihme,olihan sentään viikonloppu.
"Nukuitko hyvin?"Maria kysyi samalla kun nosti pullapellin ulos uunista."Totta kai,mutta tämä herkullinen pullan tuoksu herätti mut"Markus virnuili."No anteeksi,mutta ei mulla ollut muuta tekemistä"nainen naurahti.Hän otti lautasen ja vei yhden pullan keittiön pöydälle.Mies istui tuolille ja hieroi silmiään.

/Anteeksi tuli todella lyhyt luku omalta osaltani mutta inspi oli hukassa...:/

3. Luku

Kia:

Kuukausi sitten:

''Rozalind Harper'', Rozalind vastasi puhelimeen, kun se pirisi. Hän kuivasi käsiään pyyhkeeseen keittiössä, ja puhelin lepäsi korvan ja olan välissä.
''Reena täällä'', Reena kuiskasi itku kurkussa, ja hänen kädet tärisivät.
''Reena, mikä hätänä?'' Rozalind laski pyyhkeen, ja otti puhelimen käteensä.
''Anteeksi.. Meidän täytyy muuttaa taas. Grisette on sairastunut vakavasti, emmekä voi saada hoitoa sisämaasta'', hän nyyhki puhelimeen, ja katseli Nikolain sylissä lepäävää tyttöään.
''Mm.. Mihin aijotte muuttaa? Onhan Grisitte kunnossa? Mikä hänellä on?'' Kysymykset pulppusivat Rozalindin suusta, ja hän alkoi jo kalventua.
''Grisetellä on vakava keuhksairaus, ja hän kakoo aina välillä. Hän ei saa happea'', Reena vaikeroi, ja purskahti sitten vuolaaseen itkuun. Rozalindin kävi kovasti sääliksi Huntereita, joita elämä oli kokeillut kovalla kädellä.
''Mihin te muutatte? Reena, yritä kertoa minulle'', hän kysyi, mutta Reena vain itki. Hän oli valahtanut voimattomana maahan istumaan, ja nojasi päätään polviinsa. Hänestä ei ollut reilua pettää Rozalindia, ja sitä paitsi kaikilla meni hyvin juuri nyt.
''Chigacoon'', hän sanoin viimeisillään voimanrippeillään.
''Mutta miksi se on ongelma? Reena, voitte palata takaisin, kun Grisette paranee'', Rozalind yritti lohduttaa, mutta turhaan.
''Hän ei parane. Hän on ainiaan sairas, ja joudumme asumaan siellä loppu elämämme..'' Reena nyyhkytti epätoivoisena, ja kieltämättä Rozalindkin alkoi olla epätoivoinen.

Tunnin kuluttua Rozalind laski luurin paikoilleen, ja mietti ratkaisua, mihin olivat päätyneet. Rozalind oli luvannut muuttaa takaisin, ja luovuttaa nykyisen kotinsa perheelle, jos he löytäisivät lääkärin New Yorkista. Muutolle olisi aikaa vain viikko, mikä tuntui mahdottomalta, varsinkin nyt, kun Michael ja Rianna olivat toipilaina onnettomuuden jälkeen. Michael, Robinin ikäinen poika ja Rianna, 17-vuotias myöskin, joutuivat julmaan auto-onnettomuuteen, ja kaiken huipuksi tajuttiin, että Rianna odotti lasta! Lapsi syntyi kuitenkin terveenä, vaikkakin keskosena, mutta Rozalind alkoi olla jo epätoivoinen. Lapsi 17-vuotiaana?! Vaikkakin Rianna vaikuttaakin hyvin paljon kypsemmältä kuin on, se oli silti elämää suurempi asia, jota Rozalind ei ymmärtänyt. *
Nyt oli siis kaksinverroin tekemistä.

Nyt:

Rozalind kurottaa nostamaan ruokia pakastimeen, joita on valmistanut hikihatussa aamulla. Kun hän puurtaa päivät pitkät ravintolan kanssa, hän ei kerkeä enää valmistamaan illalla ruokaa lapsilleen. Siksi pakkasessa on oltava valmiina ruokaa varalta.

Samaan aikaan Michael nukkuu omassa huoneessaan.
Hänellä on vieläkin kipuja, eikä muutto ole helpottanut hänen kipujaan laisinkaan.

 Myös Rosanna makaa sängyssään uupuneena Nicholaksen ja Natashan kanssa. Hän joutui valvomaan koko yön vauvojen parkumisen takia..

 Riannankaan olo ei ole sen parempi. Eilen lääkärin käydessä hän valitti vatsakivuista ja aristavasta kyljenstään, mutta lääkäri vakuutti sen vain kuuluvan parantumiseen. Lääkäri oli tosin huolestunut, olisiko Riannalla masennusta?
Tyttö ei ole saanut tavata lastaan ollenkaan syntymän jälkeen, vaikka kaikki muut ovat.

''Saanko kohentaa tyynyäsi?''Rozalind koputti Michaelin huoneen oveen, ja poika oikaisi itsensä sängyssä. Hän rykäisi ja vastasi: '' No oikaise''.  ''Onko Riannasta kuulunut mitään?'' hän lisäsi, ja Rozalind vastasi: ''Lääkäri epäilee mahdollista masennusta. Kieltämättä siltä hän myös näyttääkin''. Hän katsoi Michaelia, ja Michael taas Rozalindia syyllisen näköisenä.

Myöhemmin samana päivänä Rozalind saa soiton rakentajalta. Päätös ravintolan rakentamisesta on valmistunut, ja sanoi, että Rozalindin olisi varmaan aika ruveta palkkaamaan työntekijöitä.

_________________

*

Harperin suku on jo vanha, olen leikkinyt sillä jo kauan. Tuntui liian sydäntä kivistävältä luopua Aneten, Addisonin tai edes Rozalindin perheestä, joten siksi tämä juonenkäännös. Pahoittelen.

No, joo, kuten kerroinkin, perhe on ollut leikeissäni ikuisuuden, tosin nyt se on jäänyt vähemmälle.

Silloin muutama vuosi sitten tahdoin, että perhe olisi suuri, ja niitä lapsia oli monia perheessä. Tosin nyt muutaman nuken mentyä rikki, olen karsinut niitä O.o

Sukupuu:

Rozalind ja Hugo (tai joku semmonen)

Saivat Rianna ja Rosannan (kaksosia)

Rianna seurustelee Michaelin kanssa (Michael on Rozalindin ex-miehen, Stevenin, poika, mutta asuu Harpereilla)

Ja he saivat Nancyn, joka syntyi onnettomuudessa

*Tähän selvennys: Rianna ja Rosanna elivät joskus taikamaailmassa, ja saivat siellä ensimmäiset lapsensa O.o*

Riannalla on ennestään taikamaailman lapsi Nicholas.

Rosanna hoitaa nyt Nicholasta ja omaa tytärtään Natashaa. Natasha on myös taikamaailman lapsi.

Perheessä on myös Michelle, 3-vuotias tyttö, Rozalindin ja Stevenin tyttö ja Samantha, myös Stevenin lapsi.

Älkää edes kysykö tästä oudosta kokoonpanosta, sillä olin nuori, ehkä kymmenen kun tällä talolla leikin... :D

*

 _________________

Tälläinen pitkä stoori minulta, viimeinkin :)

Kia

Dinsku :

Pihatyöt olivat sujuneet hyvin.Koju oli melkein jo avajaiskunnossa, enään sieltä vain puuttui itse vihannekset ja myyjä.

Maria päättää soittaa Amalialle ihanat uutiset. Hän ottaa lankapuhelimen käteensä ja näppäilee oikeian numeron. "Terve!" Maria sanoo. "Miten siellä lomalla on sujunut?" hän kyselee. "OIkein hyvin. Olemme saaneet rentoutua kunnolla " Amalia huokaisee. "Sepä mukavaa! Minulla on lisää hyviä uutisia!" Maria kertoo innoissaan. "Mitä?!" amalia hämmästyy. "Olemme korjanneet sinulle vihanneskojun valmiiksi! Enään sinun vain tarvii hankkia vihannekset!" Maria kertoo onnessaan. Puhelimen toisesta päästä ei kuulu vähään aikaan mitään. "Oletko tosissasi?" Amalia kysyy " Kiitos todella paljon!" hän jatkaa. Maria naurahtaa. "Minun pitää nyt mennä, pitäkää hauskaa lomalla!" Maria sanoo ja lopettaa puhelun.

Markus tulee hänen luokseen olohuoneeseen ja alkaa lukemaan kirjaa. "Hän todella tykkäsi siitä yllätyksestä" Maria tokaisee iloisena. "Mahtavaa!" Markus sanoo kirjansa takaa.

Ilta alkaa jo olemaan pitkällä."Äiti, äiti!" Liisa huutaa ja juoksee portaita alas."Älä juokse!Voit kaatua!" Maria huutaa hädissään. "Joo, joo!" Liisa sanoo tympääntyneenä.Maria ottaa Liisan syliinsä. "Mitä asiaa sinulla olikaan kulta?" hän kysyy. "Lue iltasatu!" Liisa huutaa."Hyvä on, hyvä on!"Maria rauhoittelee. Sitten hän käveli Liisan huoneeseen lukemaan Hannua ja Kerttua hänelle.

Luku 2 :D

Dinsku :

Liisa oli päässyt pälkähästä sen nukkekodin rikkomisesta, olihan hän vielä niin pieni vanhempiensa mielstä.
" Ihanaa! Kesä tulee!" huutaa Liisa ulkona.
" Niin todella tulee", isä huomaa.
" Mennään tänään pihatöihin. Voimme työstää meidän pihaa ja samalla myös tätä ystäviemme pihaa ", Maria keksii.
" Miten keksit aina näin kilttejä, mutta mahtavia ideoita?" Markus kysyy hieman hämillään.
" En todellakaan tiedä!" Maria naurahtaa.

Vartin päästä koko perhe onkin jo täydessä tohinassa. Maria työstää puutarhaa, Liisa leikkii jossain päin pihaa ja Markus on alkanut kunnostamaan kojua.
" Niin mihin tämä koju on oikein talossa Maria?" Markus kysyy hengästyneenä. Ulkona on kuuma päivä, mutta kaikki Markuksen T-paidat ovat vielä pyykissä talven jälkeen.
" Ajattelin, että voimme yllättää Wanhan Pajun emännän, kun hän aina kertoo minulle teen ääressä kuinka hän haluaisi avata  oman pienen vihanneskojun ", kertoo Maria.
"Jaa..." Markus sanoo ihan kuin ymmärtäisi näitä ihmeellisiä haaveita.

Minun osalta jatkuu seuraavassa luvussa :D

Kia:
Tällä kertaa minulla ei ole kuvia... :/

Jatkuu:
''No niin, Robin! Ylös siitä, tai muuten myöhästyt koulustasi!'' Reena kiskoo Robinin peittoa, mutta pojan ote ei heltiä.
''Eii vieelä...'' hän mumisee.
''No, nuku sitten. Mutta minä en kuuntele opettajiesi narinoita,''Reena tuhahtaa, ja kipuaa yläkertaan. Kahvikuppi lepää portailla, kun Reena valitsee Keiran ja Griseten vaatteita. Tytöt makaavat lattialla pehmeän peitteen päällä, ja molemmat kikattavat iloisesti.
''Hmm, hei hei kulta! Meillä on sairaalassa remontti kesken, he vaativat minun apua siellä, ja yritän nyt saada potilaita rauhoittumaan..'' Nicholas huokaa ja muiskauttaa pusun Reenan poskelle. Sitten hän kiiruhtaa autolleen. Hän kurvaa rajoitusten mukaisesti työpaikalleen, ja asettaa tuulilasille työntekijä-lipun. Sitten hän astuu sisälle aulaan, jossa haisee maali ja tomua on siellä täällä. Justine, joka istuu vastaanottotiskiä vastapäätä pivystämässä, tuulettaa nyt ahtailla käytävillä naama punaisena.
''Huh, kiitos että tulit! Lastenosastolla Benny-poika olisi tarkastettavana, ja Julia kotiutettavana,'' Justine hymyilee kireästi, ja kiiruhtaa sitten heti tiehensä. >>Tätä se yksityisairaalan arki on..>> Nicholas huokaa jälleen, ja laskee salkkunsa pöydälle.

Tämä tältä erää :)

Aloitus :)

Noniin, lähtisikö nyt käyntiin?
Tällä kertaa minä aloitankin tämän bloggauksen, ja sitten Dina kertoo Wanhasta Pajusta.

Kia

Huhhuijakkaa, viimeinkin muutto on suoritettu, enää remontoiminen ja tavaroiden järjesteleminen. Tällä hetkellä kaikki on täydellisesti pölykerrosten vuoraama, ja vessassa tavaratkin ovat irti johdoistaan sun muuta kauheaa. Alkaako Reenalle pukata stressiä? Kaiken sen stressin lisäksi, kun mummot tappelevat jokaisesta pikku asiasta, kuten, kummalle lapset pääsevät muuton ajaksi hoitoon... Reena huokaa, kun näkee muuttokuorman eteisessään, ja pihapolulla:

Mutta ainakin Robin voi ottaa rennosti: kaiken häslingin seasta hän on löytänyt tietokoneen, jolla päivittää Facebookin status...

-Robin! Voisitko auttaa eteisen tavaroiden kanssa? Reena syöksyy Robinin luokse. Robin hymähtää, ja napauttaa tietokoneen kannen kiinni, ja hyppää alas pöydältä.

Kun eteinen on järjestetty ja kauhea työpöytä heivattu roskikseen, on seuraavan vaiheen vuoro. Missä heidän kuopus nukkuu? Nicholas on enemmän modernin sängyn kannalla, mutta Reena ihastuu heti valkoiseen vanhanaikaiseen pinnasänkyyn.

-Tuo on tuollainen rautakapistus, jossa tyttö kuitenkin loukkaa itsensä, Nicholas sanoo puolustelevalla kannalla.

-Tuo ei taas sovi meidän sängyn kanssa, Reena puolustaa omaa sänkyään. Nicholas ottaa puolestaan koiranpentuilmeen.

-No okei, olet liian hurmaava, Reena naurahtaa, ja suikkaa Nicholaksen poskelle pusun. He ostavat sängyn, ja kantavat litteän paketin auton peräkonttiin.

-Huhhuh, mikä päivä, Reena puuskahtaa, ja nojaa päätään auton niskatukeen.

-Totisesti, ja enemmän on vielä edessä, Nicholas ohjaa auton ulos parkkialueelta.

-Voi, älä edes mainitse, Reena voihkaisee, ja sulkee silmänsä.

Kun Reena ja Nicholas pääsee kotiin, on vuorossa vessan puunaaminen. Reena kuitenkin hemmoittelee itseään, ja keittää kupposen kahvia. Nicholas poistuu oitis asentamaan takkaa eteiseen.

-Yääk! Reena yökkii, kun pölyä leijailee ilmaan.

-Aatsiiiiuh! hän aivastaa. -Mahtavaa..

-Nicholas! Ei tuo tuohon sovi! Reena huutaa huomattuaan keittiön lieden paikan. Hän on juuri kaatanut peräti mustan veden viemäriin.

-No mutta tuohonhan se sopii oivasti! Nicholas kiiruhtaa keittiöön.

-Tahdot vain luistaa laatoituksesta.. Reena sanoo syylliseen sävyyn, ja laittaa kätensä miehensä olkapäille.

-No hyvä on, Nicholas huokaa, ja siirtää hellaa. Nyt Reena rientää lasten huoneeseen putsaamaan lattioita.

Nicholas tekee laastin, ja piirtää lyijykynällä seinään laatoituksen rajan. Sitten hän alkaa näpertelemään mosaiikin kanssa.

-No entä nyt? Nicholas huutaa Reenalle alakertaan ja pyyhkii tomua käsistään.

Reena kiipeää portaat ylös keittiöön, ja katsoo seinää lumoutuneena.

-Sehän on oikein hieno! Reena sanoo, ja nostaa hyllyn lattialta. Hänellä on kämmenellään muutama mutteri ja ruuvi.

-Tämä pitäisi kiinnittää..

No, herras miehenä Nicholas tarttuu tuumasta toimeen, ja hakee jakkaran viereisestä huoneesta ja kaivaa esille aseensa: porakoneen ;)

Pian hylly onkin seinässä kiinni, ja Reena hymyilee.

-Tämähän alkaa jo näyttää kodilta! hän huudahtaa onnellisena, ja huokaa.

-Onneksi. Nyt tekisi kuppi kahvia terää! Nicholas vastaa.

He juovat juuri sisustetussa ruokahuoneessa kupin kuumaa kahvia, ja Robinkin rientää iloisena keittiöön.

-Huh, minun huoneeni on nyt valmis! Ja nyt syön muutaman reissumiehen, hän huudahtaa, ja rientää jääkaapille. Sieltä löytyy kinkkuruisleipiä, jotka hän teki vanhassa kodissa ennen lähtöä.

Niin muutto on takana ainakin suurimmaksi osaksi, tosin talossa on vielä paljon tekemistä. Listoja pitää sahailla, tiivisteitä laittaa ikkunoihin ja oviin, sekä purkaa ompelimontavarat paketista.

Näin loppui siis minun tarinani ensimmäinen osa :)

 Dina:

Wanhan Pajun väki oli lähtenyt ja nyt heidän tuttava perhe vahtii taloa.

"Mennään sisälle ja siivotaan vähän paikkoja", ehdottaa Maria miehelleen."No, mikä ettei. Sehän olisi mukavaa heille koska hehän olivatkin niin uupuneita", myöntyy Markus. Ja niinpä he lähtevät Wanhaan Pajuun.

"oho! Tämä paikka kyllä kaipaa vähän järjestystä", yllättyy Maria." Vein Liisan yläkertaan leikkimään, että saat rauhassa siivota. Voin alkaa kokkaamaan niin päästään heti syömään kun olet valmis " Markus tarjoutuu.

" Vau mikä huone!" huutaa Liisa.Hän kävelee ympäriinsä ja huomaa nurkassa nukkekodin. " ihana!" se on ainut sana jonka hän saa sanottua nähdessään sen.Nukkekoti oli iso ja sen etuseinän poistyi avata. Hän avaa sen ja RÄKS!! "hups!" Liisa on ihan paniikissa. Hän ottaa nukkekodin oven ja heittää ikkunasta ulos, mitäpä muutakaan 4 vuotias tyttö keksisi.

Jatkuu seuraavassa "numerossa" :D:D

Antteksi kun minun (Dinskun) osalta tuli niin vähän tekstä eikä kuviakaan ollu , mutta seuraavalla kerralla sitten :D

Tästä se lähtee! :D

Dinsku:
Okei, eli minä ja Kia päätettiin alkaa kirjottaan yhteistä blogia. Ideana olisi kirjoittaa tarinoita nukkekotiemme perheiden näkökulmasta.  Minä (Dinsku) kirjoitan omasta nukkekodistani, Wanhasta Pajusta ja Kia Villa Harperista. Kirjotamme kummatkin eri tarinaa nukkekodeistamme (ainakin alussa).

Tässä Wanhasta Pajusta jonkinlainen kokonais kuva,laitan paremman myöhemmin(tuossa se on remontissa) :D

Nukkekoti (juu, en oo keksiny parempaa nimeä :D)

Tarinan alku:
 Wanhassa Pajussa asuu perhe nimeltä Paju. Perheeseen kuuluu tyttö: Klaara, Äiti: Amalia ja isä: Vilhelm. Heillä on ollut kova vuosi, rankka siis kodin rakentamisen takia.
Heidän naapurissa asuuu heidän tutut ja siihen perheeseen kuuluu: 2 kissaa, äiti: Maria, isä: Markus, tytär: Liisa ja vauva: Johannes :)
Pajun perhe päättää lähteä pitkälle lomalle... (jatkuu seuraavassa "numerossa")

Nukkekoti blogini :http://dinskunnukkekodit.blogspot.com

Kia:
Minulla ei ole kokonaista kuvaa Villa Harperista, valitan siitä.
Jonnekkin kadotin tekstin, kun kirjoitin sitä tänne, ei julkaissut, joten tästä postauksesta tulee minun osaltani aika lyhyt.
Villa Harperissa on asunut Rozalind Harper, pallopäänukke, jonka sain mummiltani joskus. Nyt Rozalind perheineen on päättänyt muuttaa pois maasta kokonaan, joten luovuttaa talon vanhalle ystävälleen Reena Brownille. Villa Harperhan on saanut nimensä juuri Rozan sukunimestä, mutta en muuta sitä Browniksi enää; lapsuudessa leikin nukkiksella, joten säästän sentään sen. Perheeseen kuuluu:
-Äiti, Reena, joka hoitaa nuorimmaistaan, pitää huolta taloudesta ja työskentelee ompelimossa.
-Isä, Nicholas, joka toimii Mercy Harper-sairaalan johtajana. Hän selvittelee suurimmaksi osaksi mummojen kärhämiä ja remontoi totta kai myös taloa.
-Robin opiskelee gollegessa, ja on iältään 17-vuotta. Hän on sairaalassa harjoittelijana, ja hoitaa myös siskojaan kotona
- Grisette, 3kk ja Kéira 2 v.

Tälläinen pikkupostaus ;)

- Kia